Rosa 17.9.2015
Yksi valonsäde löysi raon suljettujen verhojen välistä ja kurkisti huoneeseen. Se tunsi heti hukkuvansa harmauteen, joka velloi huoneessa ja nopeasti se singahti pakoon.
Oli aamu, mutta siinä huoneessa yö vain jatkui. Jouko ei heräisi vielä pitkään aikaan.
Jouko on enkeli. Se työ vaatii paljon uhrauksia, mutta Jouko on uskoutunut työlleen ja hoitaa sen valittamatta. Muille se tuntuu olevan vaikeampaa, sillä he eivät meinaa hyväksyä sitä, mitä Jouko tekee. Kyllä Jouko heitä ymmärtää, mutta toivoisi myös heidän osaltaan vähän lisää ymmärrystä häntä kohtaan.
Äiti tapasi sanoa, että olisihan sen voinut jo aavistaa kun Jouko oli 15-vuotias, mutta selvää se oli vasta kolme vuotta myöhemmin. Jouko ei muista vuosia, mutta muistaa kyllä itse prosessin.
Tietysti Jouko säikähti ensin. Eihän se nyt ole normaalia kuulla päässään ääniä, jotka eivät ole lähtöisin itsestä. Hän kuitenkin rauhoittui, kun hän kuunteli, mitä äänillä oli sanottavanaan. Joukolle tarjottiin töitä yläkerrasta.
Asia ei tietenkään ollut ihan niin yksinkertainen. Joukon täytyi käydä ensin läpi rankka koulutus, kuten missä tahansa muussakin työssä. Sen muut unohtavat. Enkelin työ on pitkälti kuten muutkin työt. Erona tietenkin se, että sitä tarjotaan vain tarkoin valituille. Niille, jotka ovat työn arvoisia.
Koulutuksessa Joukolta vaadittiin tahdonvoimaa. Ensimmäiset vaiheet olivat helpompia, koska silloin Jouko oli vasta aloittelija. Hänen piti auttaa jokaista vanhempaa rouvaa tien yli päivän ajan. Hänen piti saattaa lapsia kotiin. Moni ei silloinkaan ymmärtänyt Joukoa. Yksikin rouvista huitaisi käsilaukullaan ja osa lapsista pinkoi kauhun vääristämin kasvoin karkuun.
Toinen vaihe keskittyi enemmän Joukon sisäiseen tahdonvoimaan. Hänen täytyi seisoa paikoillaan huoneensa keskipisteessä nukkumatta ja syömättä. Taas ihmisiltä puuttui ymmärrystä, koska hyvästä suoriutumisesta Jouko palkittiin työntämällä hänet väkisin kylmään autoon, joka vei hänet suureen rakennukseen, jossa oli vielä kylmempi.
Jouko ei valita. Se on yksi enkelin ominaisuuksista, ja koska hän suoritti koulutuksen, hän myös vastaa ominaisuuksia. Joskus kuitenkin öisin, kun Jouko on sidottu sänkyynsä, eikä hän pääse taaskaan töihin, hänet valtaavat salatut tunteet. Hän karjuu vihansa kylmille käytäville ja ihmisille, jotka pitelevät hänestä kiinni ja estävät häntä hoitamasta työtään.
Viime yö oli ensimmäinen onnistunut pitkään aikaan. Jouko sai apua joltakulta, joka oli myös lukittu syyttä tähän taloon, ja hän pääsi juuri yön alkaessa töihin.
Joukon lenkkarit narisivat, kun hän hiipi vasta sataneen puhtaan lumen päällä. Hän ravisteli siipiään, jotta ne nostaisivat häntä, eikä narina herättäisi kenenkään huomiota. Oli kai aika hankkia uudet. Nämä löytyivät kaatopaikalta, joten Jouko päätti käydä tarkistamassa kaatopaikan uusien varalta, kun ehtisi.
Viima tunkeutui lenkkareiden ja vaaleiden pitkien kalsareiden välisestä raosta sisään ja meinasi saada Joukon hytisemään. Vahvalla tahdonvoimallaan Jouko onnistui välttämään sen ja pitämään enkelin arvokkuuden yllä.
Katuvalot ohjasivat Joukon ensimmäisen asiakkaan luo. Tämä istui kasassa harmaiden kerrostalojen välisellä kujalla. Vain jalkaterät olivat katuvalojen valossa. Jouko jäi hetkeksi seisomaan asiakkaan eteen. Lähin katuvalo suuntasi häneen valokeilansa. Lumihiutaleet saivat jo harmaaksi hiipuneet siivet säihkymään. Vaalea kauluspaita ja pitkät kalsarit olivat sävy sävyyn ja lenkkaritkin olivat saaneet lumipeitteen.
Asiakas oli yksi niistä vaikeista. Hän ei tuntunut huomaavan hänelle ilmestynyttä enkeliä, ja Jouko joutui astumaan pimeälle kujalle. Vaikka Jouko olikin enkeli, hän ei ymmärtänyt asiakkaan suusta kuuluvaa örinää. Ei Jouko kuitenkaan ollut suotta saanut enkelin arvonimeä. Hän nosti asiakkaan syliinsä ja alkoi kantaa tätä.
Siinä hän asteli. Katovalot seurasivat hänen kulkuaan. Lumisade yltyi ja pyöritti hänen ympärillään vaaleaa huntua. Lenkkarit eivät jättäneet hänen jälkeensä lumeen merkkiäkään.
Jostain kantautui ulvonta. Siniset valot alkoivat vilkkua kerrostalojen ikkunoista ja katuvalojen lämmön puhkoivat kylmät valkeat kaistaleet. Joukoon tartuttiin kiinni. Siihen Jouko oli jo tottunut, mutta kun hänen asiakkaansa vietiin, hän kyllä protestoi.
Sinisiä miehiä oli liikaa eikä edes enkeli mahtanut yksin heille mitään.
Jouko työnnettiin autoon, nostettiin portaat ylös, vedettiin pitkin kylmiä käytäviä takaisin harmaaseen huoneeseen.
Siinä hän nyt nukkui. Huoneessa numero 82, jonne valonsädekään ei halunnut astua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti